Taas on se aika vuodesta, kun saa luvan kanssa leikkiä nukkuvaa. Voi sitä ilon ja jännityksen määrää, joka leijuu ilmassa, kun lapset kömpivät sänkyyn herättämään mukamas uinuvaa isiä. On askarreltu ja mietitty, miten isää muistetaan marraskuisena sunnuntaina. Nämä päivät ovat hienoja ja rikkaita, mutta ei isyyttä rakenneta tai ylläpidetä yhden vuosittaisen päivän takia. Isyys on sitä kaikkea, mitä arjessa tapahtuu ja tehdään.
Olen itse kolmen vauhtihirmun isä keskellä niitä kuuluisia ruuhkavuosia. Jokaisen omat koulut ja päiväkodit, harrastukset ja muut menot pitää sovittaa kalenteriin, joka on jo tarpeeksi solmussa pelkästään vanhempien omista työaikatauluista. Sitä huomaa jatkuvasti kysyvänsä samoja kysymyksiä ja asioita kolmatta kertaa, sillä osa asioista ei vaan mene muistiin. Yritän kuitenkin pitää tietyt samat periaatteet läsnä, jotka tuovat turvaa arkeen. Kutsun niitä Kuuden Ärrän säännöksi.
Rakkautta. Kaikilla meillä on hyviä ja ei-niin-hyviä hetkiä. Yhdessä hetkessä on iso harmitus, toisessa hetkessä on pelkoa jostain ja kolmannessa hetkessä kaivataan halia tai syliä. Kaikki tunteet ovat sallittuja ja tunteita pitää saada näyttää. Ja näissä tilanteissa on oltava aidosti läsnä. Rakkaus antaa pohjan suhteelle.
Rajoja. Kaksi ala-asteikäistä testaa rajoja ihan jatkuvasti, mutta se kuuluu asiaan. On hienoa huomata, miten lapset kasvavat ja pitävät kiinni yhteisistä rajoista. Rajojen tehtävänä on opettaa ja tuoda turvallisuutta.
Ruokaa. Säännölliset ruokailut ovat meille tärkeitä, yhteisiä hetkiä. Pienten lasten kanssa välillä ruoka maistuu ja välillä taas ei, eikä siitä tehdä numeroa. Kunhan saavat tarpeeksi kasvuaineita ja jokin maistuu, niin hyvin menee. Ja kyllä, ne samat ruoat pyörivät ruokalistalla.
Rutiinit. Meillä on tietyt, samat rutiinit, jotka toteutuvat päivittäin ja niiden avulla poistetaan turhia jännityksiä, stressiä ja kaaosta. Ne itsessään luovat turvallisuuden tunnetta ja helpottavat kaikkien elämää.
Rauhoittumista ja Riehumista. Näitä molempia tarvitaan ja ne tasapainottavat toisiaan. Välillä on rauhoituttava esimerkiksi kirjojen pariin, jotta kierrokset saadaan alemmas. Toisessa hetkessä puolestaan on pistettävä ulkovaatteet niskaan ja ulos koko konkkaronkka, ettei koko kämppä mene remonttiin.
Valehtelisin, jos väittäisin tämän olevan helppoa, mutta niin paljon se antaa ja opettaa, että se on kaiken sen arvoista. Isänä koen, että haluan tarjota lapsille mahdollisuuden olla lapsia ja nauttia lapsena olemisesta. Haluan olla läsnä tässä ja nyt, sillä menetettyä aikaa en tule ikinä saamaan takaisin.
Hyvää isäinpäivää kaikille isähahmoille!
Joni Sarpo, isä
MLL Lakeuksilla 